Asiasanasto.fi

puhkunta

substantiivi

/ˈpuhkuntɑ/

Johdettu sanasta: puhkua

Merkitys

  1. 1.puhkuminen

Etymologia

puhkua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

— Jos olisin lapsesta asti asunut ratapihan vieressä ja tottunut veturien puhkuntaan edes ja takaisin, niin olisin kai nyt nukkunutkin.

Vilho Helanen, Kolme laukausta yössä

Kun vähäksi aikaa taonta taukosi ja kuului vain palkeitten vihainen puhkunta, katsoi hän ovesta sisään ja kysyi:

Jalmari Finne, Terve mies

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

Nominatiivipuhkunta
Genetiivipuhkunnan
Partitiivipuhkuntaa
Essiivipuhkuntana
Translatiivipuhkunnaksi
Inessiivipuhkunnassa
Elatiivipuhkunnasta
Illatiivipuhkuntaan
Adessiivipuhkunnalla
Ablatiivipuhkunnalta
Allatiivipuhkunnalle
Abessiivipuhkunnatta

Riimit

-uhkuntɑ

Kaikki riimit