pu­hu­ja­pöy­tä

substantiivi/ˈpuhujɑˌpøy̯tæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-hu-ja-pöy-tä (5 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: puhuja + pöytä

Merkitys

  1. (arkikieltä)puhetta pidettäessä käytettäväksi tarkoitettu korkeahko ja kapea pöytä, jossa on tavallisesti puhujaa kohti loivasti kallistettu ylätaso, jolle puhuja voi tarvittaessa laskea esityksessään tarvitsemansa aineiston, ja usein myös tason alla hylly, jolla voidaan säilyttää muuta puheen aikana mahdollisesti tarvittavaa materiaalia

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Seisoen jäykän suorana ja näyttäen hyvin kookkaita, mustatukkainen pää takakenossa, hienojen käsien levätessä kummallakin puolen sulkatöyhtöistä hattua puhujapöydän syrjällä, tukehdutti Chauvinière heti tuon purskahtelevan hyväksymisen kipinät.
— Rafael Sabatini, Corbalin vihkiäiset
Joukko miehiä hyökkäsi ylös ja puhujapöydän luokse vaatimaan suunvuoroa.
— Jack London, Martin Eden
Eräissä seuroissa kieltoa aiottiin aluksi noudattaa, mutta silloin Olli Hälvä totesi puhujapöydän takaa Paavo Sihvoselle: " tule pois Paavo puhumaan, Jumalaa meidän tulee totella enemmän kuin rovastia.
— Wikipedia: Uukuniemeläisyys

Etymologia

puhuja + pöytä

Käännökset

  • engl.lectern
  • ruotsitalarstol
  • saksaPult (n), Rednerpult (n)

Englanninkieliset vastineet

  • lectern

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-øytæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhujapöytä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhujapöytä