pu­hut­te­le­va

verbi/ˈpuhutːeleʋɑ/
Jaa

Merkitys

  1. aktiivin preesensin partisiippi verbistä puhutella

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Sitä jatkui kaksi päivää, Rozaine näkyi kulkevan kaikkialla, puhuttelevan laivaväkeä, kyselevän, etsivän.
— Maurice Leblanc, Arsène Lupin herrasmiesvaras
Silloin tällöin Waldo huomasi noiden hurjannäköisten otusten puhuttelevan toisiaan, ja joskus niistä joku veti paksut huulensa äkäiseen irvistykseen, paljastaen torahampaansa.
— Edgar Rice Burroughs, Luolatyttö