pui­jaa­mi­nen

substantiivi/ˈpui̯jɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: puijata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä puijata

Etymologia

puijata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mistä tämä häpeällinen sanansa syöminen johtui, tämä puijaaminen ja valehteleminen jne.?
— Øvre Richter Frich, Aurinkokuninkaan perintö
Hän väittää esimerkiksi, ett'ei tuo karhujen puijaaminen ollut konsti eikä mikään, kun minulla oli karhuntalja ylläni; hän muka olisi mennyt heidän keskelleen ilman valhepukua ja olisi täydelleen käynyt karhusta.
— N. N., Paroni von Münchhausenin retket ja seikkailut

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipuijaaminen
Genetiivipuijaamisen
Partitiivipuijaamista
Essiivipuijaamisena
Translatiivipuijaamiseksi
Inessiivipuijaamisessa
Elatiivipuijaamisesta
Illatiivipuijaamiseen
Adessiivipuijaamisella
Ablatiivipuijaamiselta
Allatiivipuijaamiselle
Abessiivipuijaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet