pu­lak­ka

erisnimi/ˈpulɑkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-lak-ka (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. pula
  2. heikko, rikkoutuva jää

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pula yhteydessä

(suomi → pohjois- eli vienankarjala pula, pulakka ’pula’; suomi pula → nykyruotsi murt. Suomi (Itä-Uusimaa) pola: i polan, i polas ’pulassa’; suomi pulakka → inarinsaame pulakan ’pulaan’).

Kuulunee yhteen v:n pulata (Kaakkois-Häme) ’puuhata, touhuta’ kanssa, joka puolestaan liittyy s.v. puljata main. sanoihin; tähän viittaa paitsi sanojen levikki myös samalla alueella tavattava pula sanan main. v:iin selvästi liittyvä ja alkuperäiseltä näyttävä käyttö merk:ssä ’puuha, touhu’. Rinnastuminen s.v. pulista main. sanoihin (ja lisäksi pulakka (Gan 1787) ’heikko, rikkoutuva jää’, pulake (Etelä-Karjala) ’suonsilmäke’) on ilmeisesti myöhäistä, joskin se on voinut edistää pula sanan leviämistä eri tahoille murteisiin. Vertaa myös pulma.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (4)
  • Saxén 1895–98 Lånord 198 (nr murt. < sm)
  • Mägiste 1950 SUST 98 210 (onomat., vrt. pulista)
  • SKES 1962 631–32 (+ ka < sm, pulakka, pulake, mahd. deskr., vrt. pulista, pulahtaa)
  • LpIn 2 1987 410 (lpIn < sm)

Esiintymistiheys

87 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulɑkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pulakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pulakka