- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pula yhteydessä
(suomi → pohjois- eli vienankarjala pula, pulakka ’pula’; suomi pula → nykyruotsi murt. Suomi (Itä-Uusimaa) pola: i polan, i polas ’pulassa’; suomi pulakka → inarinsaame pulakan ’pulaan’).
Kuulunee yhteen v:n pulata (Kaakkois-Häme) ’puuhata, touhuta’ kanssa, joka puolestaan liittyy s.v. puljata main. sanoihin; tähän viittaa paitsi sanojen levikki myös samalla alueella tavattava pula sanan main. v:iin selvästi liittyvä ja alkuperäiseltä näyttävä käyttö merk:ssä ’puuha, touhu’. Rinnastuminen s.v. pulista main. sanoihin (ja lisäksi pulakka (Gan 1787) ’heikko, rikkoutuva jää’, pulake (Etelä-Karjala) ’suonsilmäke’) on ilmeisesti myöhäistä, joskin se on voinut edistää pula sanan leviämistä eri tahoille murteisiin. Vertaa myös pulma.