puunkanto
substantiivi/ˈpuːnˌkɑnto/puun-kan-to (3 tavua) · 9 kirjainta
Merkitys
- kaadetun puun rungon lyhyt tyvipätkän ja juurakon yhdistelmä
Esimerkkilauseet
Oli melkein sääli Mattia, joka mennä köntysti selkä kyyryssä ja huonossa asussa; hän muistutti vanhaa, lahonutta puunkantoa, joka on saanut jalat.Siitä hän oudostui ja alkoi juosta, mutta lankesi äkisti puunkantoon ja rits!Kolmannessa vaiheessa karjakeittiöiden yleistyttyä saunat rakennettiin niiden yhteyteen vedenkannon ja puunkannon järkeistämiseksi samoin kuin siksi, että karjakeittiön lämmöstä osan tuottivat naudat ruumiinlämmöllään.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑnto
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Puunkanto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puunkanto