puut­to

substantiivi/ˈpuːtːo/
Jaa

Johdettu sanasta: puuttaa

Merkitys

  1. kohta, johon nuotta tarttuu helposti kiinni

Etymologia

puuttaa + johdin -o

Esimerkkilauseet

Ajan piirit mailmavin, äär'puutto määrin, elon kehät kehkyvin, kohtuvin vaihein, ihmispäivät hetkivin, haihtuvin ennoin: Jumalvajaa aikainko ajava kulku?
Volter Kilpi, Suljetuilla porteilla
Pääapajien ohella on vielä kymmenkunta vähävaraisempaa "syrjäapajaa": Ulkulahti, Hietaperä, Ala- ja Yli-Soukka, Karistenranta, Ylinen- ja Alanen-Rasa, Kuusi, Koivu ja Puutto.
Samuli Paulaharju, Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipuutto
Genetiivipuuton
Partitiivipuuttoa
Essiivipuuttona
Translatiivipuutoksi
Inessiivipuutossa
Elatiivipuutosta
Illatiivipuuttoon
Adessiivipuutolla
Ablatiivipuutolta
Allatiivipuutolle
Abessiivipuutotta

Riimit

-uːtːo

Kaikki riimit

Lähteet