Asiasanasto.fi

puutto

substantiivi

/ˈpuːtːo/

Johdettu sanasta: puuttaa

Merkitys

  1. 1.kohta, johon nuotta tarttuu helposti kiinni

Etymologia

puuttaa + johdin -o

Esimerkkilauseet

Ajan piirit mailmavin, äär'puutto määrin, elon kehät kehkyvin, kohtuvin vaihein, ihmispäivät hetkivin, haihtuvin ennoin: Jumalvajaa aikainko ajava kulku?

Volter Kilpi, Suljetuilla porteilla

Pääapajien ohella on vielä kymmenkunta vähävaraisempaa "syrjäapajaa": Ulkulahti, Hietaperä, Ala- ja Yli-Soukka, Karistenranta, Ylinen- ja Alanen-Rasa, Kuusi, Koivu ja Puutto.

Samuli Paulaharju, Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa

Taivutustiedot

Nominatiivipuutto
Genetiivipuuton
Partitiivipuuttoa
Essiivipuuttona
Translatiivipuutoksi
Inessiivipuutossa
Elatiivipuutosta
Illatiivipuuttoon
Adessiivipuutolla
Ablatiivipuutolta
Allatiivipuutolle
Abessiivipuutotta

Riimit

-uːtːo

Kaikki riimit