rai­vi­o

erisnimi, substantiivi/ˈrɑi̯ʋio/
Jaa

Merkitys

  1. (biologia)kaadettu (raivattu) metsä tai risukko, jota ei vielä ole otettu uuteen käyttöön, kuten peltoviljelyyn tai uusien puiden kasvatukseen.

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Hetken aikaa hän käsivarret ristissä rinnallaan katseli mietteliäänä karjakartanon läheistä raiviota.
Charles Alden Seltzer, Erämaan henkäys
Kun Henriette raivio suuteli ja halaili äitiä, tuntui se hänestä niin oudon suloiselta, mutta hän päästi äidin kohta, sillä hän tiesi ett'ei äiti rakastanut hyväilemistä.
Alexander L. Kielland, Laivuri Worse
Oletettavasti lounaistenkin maakuntien eri talojen raiviot sijaitsivat sekaisin samaan tapaan kuin myöhemmät itäsuomalaisten ja eteläpohjalaisten kylien kartat osoittavat.
Wikipedia: Entisajan suomalainen talonpoikaiskylä

Esiintymistiheys

1 806 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
3.6
Aikakauslehdet
6.7
Wikipedia
2.5
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 3

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviraivio
Genetiiviraivion
Partitiiviraiviota
Essiiviraiviona
Translatiiviraivioksi
Inessiiviraiviossa
Elatiiviraiviosta
Illatiiviraivioon
Adessiiviraiviolla
Ablatiiviraiviolta
Allatiiviraiviolle
Abessiiviraiviotta

Riimit

-ɑiʋio

Kaikki riimit

Lähteet