- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kalvo yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vatja, viro, etelämansi, itähanti, unkari
Lähtökohta: tai ← kantagermaani *kalƀon (→ kantagermaani *kalƀan), vertaa muinaisruotsi kalver, nykyruotsi notkalver ’nuotan pussimainen perä’, nykynorja kalve, fääri kálvi ’sama merkitys; pohje’, muinaisyläsaksa wazzarkalb, keskialasaksa keskihollanti waterkalf, muinaisnorja vatnkalfr ’vesipöhö, hydrops; kohtu, sikiö’, nykytanska vandkalv ’(nesteen täyttämä hevosen tai lehmän) sikiökalvo’, nykyruotsi vattenkalv ’sama merkitys’
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kalvo ’pintaketto, kalvo; kaihi’ |
|---|---|
| vatja | kalvo ’ketto’ |
| viro | murt. kalu, kõlu, kale ’kaihi (silmässä)’, (Kuusalu; ? ← suomi) kalv (g. ‑u) ’kalvo, kelmu’, (Kolga) kölv (g. ‑u) ’ohut nahka rasvan, luumun pinnalla’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| etelämansi | etelämansi (Bernát Munkácsin aineistosta) khaĺp: pɵŋ-khaĺp ’hilse’, pohjoismansi χaĺəp ’valkea kelmu tuohen pinnalla’ |
|---|---|
| itähanti | itähanti kăĺi̮ ’rupi, rohtuma (päässä)’, kăĺwa ’valkea kelmu tuohen pinnalla’, etelähanti χăt́əχ ’hilse (päässä, puun kuoressa)’, pohjoishanti χăĺəw ’sama merkitys, nahasta lähtevä kesi’ |
| unkari | hályog ’kaihi (silmässä)’ |