rau­ku­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. valittaa; pyytää, mankua

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
murt. harv.
Vastineita
karjala, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaraukuo ’naukua; uikuttaa; kurnia’, raukuttoa ’pyydellä, mankua’
–? viro murt. raugata ’huutaa (pöllö)’, raukleda ’metelöidä’, eteläviro raugu(-) ’mouruta’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

pohjoissaamepohjoissaame ruowˈgât (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’roukua; kurnuttaa’

. Onomat. (ja siten mahdollisesti toisistaan erillisiäkin) sanoja; vertaa räykyttää ja raukka1 saame → suomi roukua (Peräpohja Länsipohja) ’röhkiä, äännellä (poro)’, kun taas pohjoissaame rawˈkât (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’vaatia, pyytää; herättää’ ? ← itämerensuomi raukku-.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Raukua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/raukua