1raukka1 – parka, rukka; poloinen, kovaosainen; pelkuri; itsemurhan tehnyt tai tavallista syntisempi vainaja; vastasyntyneen tai pienen lapsen hellittelysana
- Vanhin tieto
- Andreas Pacchalenius, 1667
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Tuskin samaa (skandinaavinen) alkuperää kuin raukka2, joskin mahdollisesti osaksi tähän sekaantunut, kuten Pohjois-Suomi merkitys ’vainaja’ osoittaa. Todennäköisesti samaa (deskr.?) lähtöä kuin raukea (sekä mahdollisesti s.v. raukua mainitut sanat). Vertaa myös rukka1.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | raukka ’raukka’ |
|---|---|
| karjala | raukka ’parka, raiska; armahainen, ystävä hyvä’, raukattoa ’puhutella raukaksi’ |
| lyydi | rauk ’raukka, parka; ystäväinen’ |
| vepsä | rauk ’poloinen, raukka; köyhä, kovaosainen’ |
| vatja | raukka ’raukka, parka, poloinen’ |
| viro | rauk (g. rauga) ’vanhus’, raugalik ’raihnainen’ |
(suomi → pohjoissaame rawˈke (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’raukka; (T myös) armas, kulta; vainaja (Lu)’).