reh­to

substantiivi/ˈrehto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

reh-to (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. aidan tai haasian seiväsväli; kahden aidan välinen jatkoskohta; reen tai rattaiden irtolaita tai irtokehys; puintihäkki; olki- tai lyhdepino, lyhderivi; (monihuoneinen, pitkähkö) rakennus

Esimerkkilauseet

Sanakirja, sana Rehto: Rehto ajtoa repäise.
— A. R. Niemi., Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta ynnä Suru-runot suomalaiset
pirttirehto, rehto = rakennuksen kehä.
— Samuli Paulaharju, Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *wrehtō-)
Vanhin tieto
Abraham Kollanius, 1648
Levinneisyys
Kymenlaakso Pohjois-Pohjanmaa Peräpohja ja ymp., paikoin Karjalan kannas
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Lainalähde: ← germaaninen *wrehtō-, vertaa keskialasaksa wrechte ’aitaus’ ja luultavasti myös nykyruotsi murt. vrätt, nykytanska murt. vræt ’peltotilkku’.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalariehto, eteläkarjala aunuksenkarjala rehto ’seiväsväli aitaa; kylväjän kerrallaan kylvämä kaista’
lyydirieht, riehto, rehto ’seiväsparien väli aidassa’
vepsäreht ’aidan seiväsväli; veräjä’, keskivepsä ŕüust, pohjoisvepsä ŕüht ’aidan seiväsväli; pellavan kuivatusteline’
viromurt. rõht, rõhk, rõhu, rehk, rähk ’vaakasuorassa oleva (puu seinässä, riuku aidassa)’, rõhtaed ’riukuaita’
liivire̮ʾut ’aidan seiväsväli’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ehto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rehto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rehto