Asiasanasto.fi

renkutus

substantiivi

/ˈreŋkutus/

Johdettu sanasta: renkuttaa

Merkitys

  1. 1.(ark.) renkuttaminen; turhanpäiväiseksi koettu musiikkikappale, lähinnä iskelmäEn kestä tuota renkutusta!

Synonyymit

Etymologia

renkuttaa + johdin -us

Esimerkkilauseet

Siinä tuntui haju tallin, hollin, reen ja renkutuksen, tahti väärä tavauksen, jot' ei opin herrat salli: käskis käydä joka jallin runovuoren ruusuteitä, kuka sitten kuulis meitä?

Eino Leino, Maailman kannel

Havukkalaan mentiin, ja varmaankin oli siellä pidetty hupainen ilta, koska se oli jatkunut niin pitkäksi että vielä kirkkomiehet, seuraavana aamuna kirkkoon mennessään, kuulivat saunasta käheä-äänistä renkutusta sekoittuneena kirouksiin ja omituiseen ärinään.

Juho Reijonen, Kertoelmia ja kuvauksia

Hän piti albumia kauttaaltaan nautinnollisena kuunteluelämyksenä, vaikka pitikin niin ikään Soundin Seppäsen mainitsemia kappaleita yksitoikkoisina renkutuksina.

Wikipedia: Sinulle, Sofia

Esiintymistiheys

1 705 esiintymää, 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

Nominatiivirenkutus
Genetiivirenkutuksen
Partitiivirenkutusta
Essiivirenkutuksena
Translatiivirenkutukseksi
Inessiivirenkutuksessa
Elatiivirenkutuksesta
Illatiivirenkutukseen
Adessiivirenkutuksella
Ablatiivirenkutukselta
Allatiivirenkutukselle
Abessiivirenkutuksetta

Riimit

-eŋkutus

Kaikki riimit