ren­ku­tus

substantiivi/ˈreŋkutus/
Jaa

Johdettu sanasta: renkuttaa

Merkitys

  1. (ark.) renkuttaminen; turhanpäiväiseksi koettu musiikkikappale, lähinnä iskelmäEn kestä tuota renkutusta!

Synonyymit

Etymologia

renkuttaa + johdin -us

Esimerkkilauseet

Siinä tuntui haju tallin, hollin, reen ja renkutuksen, tahti väärä tavauksen, jot' ei opin herrat salli: käskis käydä joka jallin runovuoren ruusuteitä, kuka sitten kuulis meitä?
— Eino Leino, Maailman kannel
Havukkalaan mentiin, ja varmaankin oli siellä pidetty hupainen ilta, koska se oli jatkunut niin pitkäksi että vielä kirkkomiehet, seuraavana aamuna kirkkoon mennessään, kuulivat saunasta käheä-äänistä renkutusta sekoittuneena kirouksiin ja omituiseen ärinään.
— Juho Reijonen, Kertoelmia ja kuvauksia
Hän piti albumia kauttaaltaan nautinnollisena kuunteluelämyksenä, vaikka pitikin niin ikään Soundin Seppäsen mainitsemia kappaleita yksitoikkoisina renkutuksina.
— Wikipedia: Sinulle, Sofia

Esiintymistiheys

1 705 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirenkutus
Genetiivirenkutuksen
Partitiivirenkutusta
Essiivirenkutuksena
Translatiivirenkutukseksi
Inessiivirenkutuksessa
Elatiivirenkutuksesta
Illatiivirenkutukseen
Adessiivirenkutuksella
Ablatiivirenkutukselta
Allatiivirenkutukselle
Abessiivirenkutuksetta

Riimit

-eŋkutus

Kaikki riimit

Lähteet