- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan riekkua yhteydessä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Vastineita
- karjala
’temmeltää, rehkiä’, ’vallaton; nuori, raju (esimerkiksi hevonen)’
Onomat.-deskr. sanoja, joiden yhteyteen saattaa kuulua myös linnunnimi riekko (Jusl 1745; Pohjois-Suomi, harvakseen savolaismurteet, osin Satakunta; Gan 1787 myös riekka) ’Lagopus lagopus’; sanojen levikit eivät tätä oletusta kuitenkaan tue.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | riekkuo ’keikkua, heilua, riippua; kiekua’ (mahdollisesti osittain ← suomi), prieku ’huvi, ilonpito, vallattomuus; kumma, ihme’ |
|---|
(suomi → viro murt. riegustada ’parkua, rääkyä’).
Samaa juurta olevia sanoja
- riekkua1738
- kriek(k)ua
- riekata1510
- riekko