riek­ku­a

verbi/ˈrie̯kːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

riek-ku-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 14 651. yleisin sana

Merkitykset

  1. huudella (varsinkin vahingoniloisesti) pilkaten
  2. riehua, rellestää

Esimerkkilauseet

On nähty täälläkin, että missä ryssä, perivihollinen, on päässyt irti ja saanut riekkua maat jalassa, siellä itse rietas on ollut valloillaan.
— Samuli Paulaharju, Ruijan äärimmäisillä saarilla
Tähän kaupunkiinko otettaisiin opettajaksi vasta leivottuja tyttöhutikoita... Jos sinä omistaisit kaikkein parhaimmat lahjat, niin saisit kymmeniä vuosia riekkua muualla ennenkun olisi syytä ajatellakaan senlaista, ja silloinkin jonkun mitättömän ja harmittavan syyn, esim. syntyperäsi alhaisuuden takia saisit väistyä ylhäisempi-syntyperäisen tieltä syrjään.
— Heikki Meriläinen, Huutolaistyttö
Hevonen korskui ja koetti vieläkin riekkua.
— Kalle Haapakoski, Parantumassa

Etymologia

Vanhin tieto
Samuel Forseen, 1738
Levinneisyys
etupäässä itämurteet
Vastineita
karjala

’temmeltää, rehkiä’, ’vallaton; nuori, raju (esimerkiksi hevonen)’

Onomat.-deskr. sanoja, joiden yhteyteen saattaa kuulua myös linnunnimi riekko (Jusl 1745; Pohjois-Suomi, harvakseen savolaismurteet, osin Satakunta; Gan 1787 myös riekka) ’Lagopus lagopus’; sanojen levikit eivät tätä oletusta kuitenkaan tue.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalariekkuo ’keikkua, heilua, riippua; kiekua’ (mahdollisesti osittain ← suomi), prieku ’huvi, ilonpito, vallattomuus; kumma, ihme’

(suomi → viro murt. riegustada ’parkua, rääkyä’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

8 345 esiintymää · 3.2 / milj.

Suomi24
3.8
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
1.4
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: riekkua 25 % · riekkuu 21 % · riekkumaan 16 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin riekkua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäriekunriekuinolen riekkunutolin riekkunut
sinäriekutriekuitolet riekkunutolit riekkunut
hänriekkuuriekkuion riekkunutoli riekkunut
meriekummeriekuimmeolemme riekkuneetolimme riekkuneet
teriekutteriekuitteolette riekkuneetolitte riekkuneet
heriekkuvatriekkuivatovat riekkuneetolivat riekkuneet
passiiviriekutaanriekuttiinon riekuttuoli riekuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäriekkuisinolisin riekkunut
sinäriekkuisitolisit riekkunut
hänriekkuisiolisi riekkunut
meriekkuisimmeolisimme riekkuneet
teriekkuisitteolisitte riekkuneet
heriekkuisivatolisivat riekkuneet
passiiviriekuttaisiinolisi riekuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinärieku—
hänriekkukoonolkoon riekkunut
meriekkukaamme—
teriekkukaa—
heriekkukootolkoot riekkuneet
passiiviriekuttakoonolkoon riekuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäriekkunenlienen riekkunut
sinäriekkunetlienet riekkunut
hänriekkuneelienee riekkunut
meriekkunemmelienemme riekkuneet
teriekkunettelienette riekkuneet
heriekkunevatlienevät riekkuneet
passiiviriekuttaneenlienee riekuttu

Infinitiivit

1. infinitiiviriekkua
1. inf. pitkä muotoriekkuakseen
2. inf. inessiiviriekkuessa
2. inf. inessiivi, passiiviriekuttaessa
2. inf. instruktiiviriekkuen
3. inf. inessiiviriekkumassa
3. inf. elatiiviriekkumasta
3. inf. illatiiviriekkumaan
3. inf. adessiiviriekkumalla
3. inf. abessiiviriekkumatta
3. inf. instruktiiviriekkuman
4. infinitiiviriekkuminen
5. infinitiiviriekkumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiriekkuva
Passiivin 1. partisiippiriekuttava
Aktiivin 2. partisiippiriekkunut
Passiivin 2. partisiippiriekuttu
Agenttipartisiippiriekkuma
Kieltopartisiippiriekkumaton

Riimit

-iekːuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riekkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riekkua