rii­puk­siin

adverbi/ˈriːpuksiːn/
Jaa

Johdettu sanasta: riippua

Merkitykset

  1. ks. riipuksissaHevoset astelivat hitaasti ja laskivat päänsä riipuksiin, aivankuin nekin olisivat tienneet, että maan itsevaltias käskynhaltia oli poistunut elävien joukosta – –.
  2. monikon illatiivi sanasta riipus

Etymologia

riippua + johdin -ksiin

Esimerkkilauseet

Kaikki karvat kohosivat pystyyn, häntä painui riipuksiin ja vavahteli ja vatsa tuli äkkiä kipeäksi; varma merkki siitä, että se oli kauhun vallassa.
— Ernest Thompson Seton, Villejä eläimiä
Siinä makaa hervotonna nuori, tummaverinen mies, jolla oli suora nenä ja lyhyet viikset; musta tukka kosketti veteen, sillä pää oli taipunut riipuksiin juuren yli.
— Kaarlo Hänninen, Kiveliön karkurit
Howen ristikoilla on se vika, että niiden liitokset varsinkin vanhemmiten puiden kuivaessa löystyvät, jolloin kantavuus vähenee ja ne painuvat riipuksiin.
— Wikipedia: Howen ristikko