rii­te­le­mi­nen

substantiivi/ˈriːteleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: riidellä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä riidellä

Etymologia

riidellä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Oma minä, sen hoito ja sen himojen ja viettien tyydyttäminen taikka toisten kanssa riiteleminen ja mielensä katkeroittaminen turhista asioista nielee kaiken heidän aikansa ja tarmonsa — kaikki sellaista, mikä kerran pakostakin jää tyyten "tälle puolelle", kelpaamatta kenellekään ikuisuudessa pysyvästi elämänsisällykseksi.
— E. W. Pakkala, Herran sana vuoden jokaiselle päivälle
Tiinan yhä jatkuttama riiteleminen sai hänen uudestaan kiehumaan omaksi vahingokseen.
— Santeri Alkio, Salliman oikkuja
Riiteleminen sai paljon huomiota sanomalehdissä.
— Wikipedia: Jouko Laakso

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviriiteleminen
Genetiiviriitelemisen
Partitiiviriitelemistä
Essiiviriitelemisenä
Translatiiviriitelemiseksi
Inessiiviriitelemisessä
Elatiiviriitelemisestä
Illatiiviriitelemiseen
Adessiiviriitelemisellä
Ablatiiviriitelemiseltä
Allatiiviriitelemiselle
Abessiiviriitelemisettä

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet