- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan riisua yhteydessä
- Vanhin tieto
- Kalevala 1835, 1849, 1835
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
itämerensuomi sanansisäisen konsonantismin kahtalaisuus johtuu alkuperäisen affrikaatan kahtalaisesta kehityksestä. itämerensuomi riisu- → pohjoissaame (murt.) ricˈcot (piitimensaame luulajansaame) ’alasti’ ja pohjoissaame riššodit (inarinsaame) ’tehdä nopeasti, huolimattomasti; hajottaa (turhaan, ajattelemattomasti; In)’ (äänt. vaikeuksista huolimatta tähän yhteyteen saattaa kuulua myös eteläsaame r´ïttedh ’ratkoa (sauma)’). Katso myös riistää.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rīsussa ’riisuutua’ |
|---|---|
| karjala | riisuo ’riistää, riisua’ (← suomi), riittšie ’purkaa, ratkoa; repiä; riisua; peruuttaa, hylätä; tehdä itsepintaisesti, kiivaasti’ |
| lyydi | rīttšidä ’ratkoa, purkaa, aukoa, päästellä, päästää siteestä’ |
| vepsä | rizu- ’riisua’, rizahtōt́ta ’riisua (äkkiä)’, ŕītšta (prs. ŕītšib; August Ahlqvistin aineistosta ritšta) ’riisua; purkaa solmu, letti’ |
| vatja | (Tsv vatjan Kukkosin murre) rīsussa ’riisuutua’ |
| viro | riisuda ’ryöstää; kuoria (kerma); haravoida’ |
| liivi | rīžə ’kuoria (kerma); (SjW myös) anastaa, ryöstää’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| luulajansaame | luulajansaame rihttjōt (eteläsaame koltansaame kildininsaame) ’ponnistella liikaa; pyrkiä (itsepäisesti johonkin suuntaan; poro), pyrkiä irti (E); avata, leväyttää (Ko Kld); nostaa (peitettä; Ko)’ |
|---|---|
| – | ? udmurtti d́źeźi̮ni̮ ’ratkoa auki’ |
| – | ? komi reźalni̮ ’ratketa’ (→ pohjoismansi rēśp- ’hajota’); udmurtti ja komi sanat kuuluvat ainakin keskenään yhteen. |