riit­si­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. riistää, repiä; riisua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan riisua yhteydessä
Vanhin tieto
Kalevala 1835, 1849, 1835
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

itämerensuomi sanansisäisen konsonantismin kahtalaisuus johtuu alkuperäisen affrikaatan kahtalaisesta kehityksestä. itämerensuomi riisu- → pohjoissaame (murt.) ricˈcot (piitimensaame luulajansaame) ’alasti’ ja pohjoissaame riššodit (inarinsaame) ’tehdä nopeasti, huolimattomasti; hajottaa (turhaan, ajattelemattomasti; In)’ (äänt. vaikeuksista huolimatta tähän yhteyteen saattaa kuulua myös eteläsaame r´ïttedh ’ratkoa (sauma)’). Katso myös riistää.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrīsussa ’riisuutua’
karjalariisuo ’riistää, riisua’ (← suomi), riittšie ’purkaa, ratkoa; repiä; riisua; peruuttaa, hylätä; tehdä itsepintaisesti, kiivaasti’
lyydirīttšidä ’ratkoa, purkaa, aukoa, päästellä, päästää siteestä’
vepsärizu- ’riisua’, rizahtōt́ta ’riisua (äkkiä)’, ŕītšta (prs. ŕītšib; August Ahlqvistin aineistosta ritšta) ’riisua; purkaa solmu, letti’
vatja(Tsv vatjan Kukkosin murre) rīsussa ’riisuutua’
viroriisuda ’ryöstää; kuoria (kerma); haravoida’
liivirīžə ’kuoria (kerma); (SjW myös) anastaa, ryöstää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame rihttjōt (eteläsaame koltansaame kildininsaame) ’ponnistella liikaa; pyrkiä (itsepäisesti johonkin suuntaan; poro), pyrkiä irti (E); avata, leväyttää (Ko Kld); nostaa (peitettä; Ko)’
–? udmurtti d́źeźi̮ni̮ ’ratkoa auki’
–? komi reźalni̮ ’ratketa’ (→ pohjoismansi rēśp- ’hajota’); udmurtti ja komi sanat kuuluvat ainakin keskenään yhteen.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riitsiä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riitsiä