rii­su­a

verbi/ˈriːsuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rii-su-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 4 400. yleisin sana

Merkitykset

  1. ottaa itseltään tai toiselta pois päältä vaate tms.Hän riisui housunsa kriittisellä hetkellä.
  2. poistaa varusteet, koristeet tai helytPerinteisesti joulukuusi riisutaan loppiaisena.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siellä riisui Tiinakin pois märän palttoon yltään.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
Kuin rakkaus, kuin puku naisen yllä: outo on kaunis; — koska sen riisuu, ei siellä kauneutta ollut, se oli katsojan silmissä, hänen odotuksessaan.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Kun hän yritti riisua hiippaa, päästä irtosivat hiukset, ja kun hän yritti ottaa sormusta pois, koko peukalo irtosi.
— Wikipedia: Piispa Henrikin surmavirsi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan riisua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän riisui takkinsa, otti kirveensä ja käveli kirvelevin sydämin hongan juurelle.
— Juho Hoikkanen, Jälleennäkeminen
Hän riisui alasti jaloimmatkin sielut eikä säälinyt heidän naurettavia puoliaan.
— Romain Rolland, Jean-Christophe IV Kapinoitsija
Hän tarkasti tutkivasti isänsä kasvoja, riisuessaan päällysvaatteita hänen yltään.
— Jonas Lie, Ulfvungit

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

itämerensuomi sanansisäisen konsonantismin kahtalaisuus johtuu alkuperäisen affrikaatan kahtalaisesta kehityksestä. itämerensuomi riisu- → pohjoissaame (murt.) ricˈcot (piitimensaame luulajansaame) ’alasti’ ja pohjoissaame riššodit (inarinsaame) ’tehdä nopeasti, huolimattomasti; hajottaa (turhaan, ajattelemattomasti; In)’ (äänt. vaikeuksista huolimatta tähän yhteyteen saattaa kuulua myös eteläsaame r´ïttedh ’ratkoa (sauma)’). Katso myös riistää.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrīsussa ’riisuutua’
karjalariisuo ’riistää, riisua’ (← suomi), riittšie ’purkaa, ratkoa; repiä; riisua; peruuttaa, hylätä; tehdä itsepintaisesti, kiivaasti’
lyydirīttšidä ’ratkoa, purkaa, aukoa, päästellä, päästää siteestä’
vepsärizu- ’riisua’, rizahtōt́ta ’riisua (äkkiä)’, ŕītšta (prs. ŕītšib; August Ahlqvistin aineistosta ritšta) ’riisua; purkaa solmu, letti’
vatja(Tsv vatjan Kukkosin murre) rīsussa ’riisuutua’
viroriisuda ’ryöstää; kuoria (kerma); haravoida’
liivirīžə ’kuoria (kerma); (SjW myös) anastaa, ryöstää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame rihttjōt (eteläsaame koltansaame kildininsaame) ’ponnistella liikaa; pyrkiä (itsepäisesti johonkin suuntaan; poro), pyrkiä irti (E); avata, leväyttää (Ko Kld); nostaa (peitettä; Ko)’
–? udmurtti d́źeźi̮ni̮ ’ratkoa auki’
–? komi reźalni̮ ’ratketa’ (→ pohjoismansi rēśp- ’hajota’); udmurtin ja komin sanat kuuluvat ainakin keskenään yhteen.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • take off
  • strip
  • undress
  • throw
  • doff
  • unclothe
  • divest
  • take

Esiintymistiheys

45 099 esiintymää · 17.2 / milj.

Suomi24
15.3
Sanomalehdet
10.6
Aikakauslehdet
9.7
Wikipedia
11.5
Reddit
6.3
Tekstitykset
48.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: riisua 22 % · riisuttu 9 % · riisuu 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin riisua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäriisunriisuinolen riisunutolin riisunut
sinäriisutriisuitolet riisunutolit riisunut
hänriisuuriisuion riisunutoli riisunut
meriisummeriisuimmeolemme riisuneetolimme riisuneet
teriisutteriisuitteolette riisuneetolitte riisuneet
heriisuvatriisuivatovat riisuneetolivat riisuneet
passiiviriisutaanriisuttiinon riisuttuoli riisuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäriisuisinolisin riisunut
sinäriisuisitolisit riisunut
hänriisuisiolisi riisunut
meriisuisimmeolisimme riisuneet
teriisuisitteolisitte riisuneet
heriisuisivatolisivat riisuneet
passiiviriisuttaisiinolisi riisuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäriisu—
hänriisukoonolkoon riisunut
meriisukaamme—
teriisukaa—
heriisukootolkoot riisuneet
passiiviriisuttakoonolkoon riisuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäriisunenlienen riisunut
sinäriisunetlienet riisunut
hänriisuneelienee riisunut
meriisunemmelienemme riisuneet
teriisunettelienette riisuneet
heriisunevatlienevät riisuneet
passiiviriisuttaneenlienee riisuttu

Infinitiivit

1. infinitiiviriisua
1. inf. pitkä muotoriisuakseen
2. inf. inessiiviriisuessa
2. inf. inessiivi, passiiviriisuttaessa
2. inf. instruktiiviriisuen
3. inf. inessiiviriisumassa
3. inf. elatiiviriisumasta
3. inf. illatiiviriisumaan
3. inf. adessiiviriisumalla
3. inf. abessiiviriisumatta
3. inf. instruktiiviriisuman
4. infinitiiviriisuminen
5. infinitiiviriisumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiriisuva
Passiivin 1. partisiippiriisuttava
Aktiivin 2. partisiippiriisunut
Passiivin 2. partisiippiriisuttu
Agenttipartisiippiriisuma
Kieltopartisiippiriisumaton

Riimit

-iːsuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riisua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riisua