rip­pu

substantiivi/ˈripːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rip-pu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. hitu, muru

Esimerkkilauseet

Koverasta koira juoksi, Juoksi kohti Konnunnientä, Juoksi Huovilan hoviin, Rippu Riikolan pihoille, Antti Luukosen alate, 5 Penttilän peräsin puolin, Juoksi Tarnalan talohon.
— Elias Lönnrot, Mehiläinen 1839
Ihastuneina, innostuneina, riemuitsivat katsojat suosikkiansa vastaan suostumuksen jyryllä; ja kun Klairon suuren kohtauksensa lopulla vetääntyi takaisin ja kun esi-rippu laskeentui, niin huusivat ihastuneet katsojat niin kovasti ja niin raivoisasti Klairon'ia, että hän vihdoin tuli vastaan ottamaan niitä tervehdyksiä, kukkais-kimppuja ja runoelmija, joita satamalla satoi hänen päällensä kaikilta puolilta.
— Louise Mühlbach, Neiti Klairon
Onpa jo kyllin pimeä, niin ett'ei helposti voi huomata meidän läpikäytäväämme; tekisipä mieleni pari tuntia venyä rippu-matossani, sillä minua vähän nukuttaa."
— Gustav Nieritz, Tyttö Helgolannista

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ripe yhteydessä
Vastineita
karjala

Samaa deskr. alkuperää kuin ripistä ja ripottaa (katso näitä).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaripe ’muru; helve, röyhy’, rippuine ’(jäännös)pala, tilkku, ripe’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

496 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi B

Yleisimmät: ripusta 76 % · rippu 24 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ipːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rippu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rippu