Asiasanasto.fi

ronkkia

verbi

/ˈroŋkːiɑˣ/

Merkitykset

  1. 1.monikon partitiivi sanasta ronkka
  2. 2.(arkikieltä)kaivella, sorkkia, käpälöidäKuka on ronkkinut ruohonleikkurin rattaita?
  3. 3.(arkikieltä)säädellä luvattomasti jotakin; puuttua luvattomasti johonkinMikseri oli ronkittu taas täysille!

Synonyymit

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsirota, böka, gräva

Esimerkkilauseet

Ja tulivat ne sieltä esiin ronkkimattakin, kun maltettiin tarpeeksi odottaa, kolmeen suoraan riviin, niinkuin oli kylvettykin.

Urho Karhumäki, Kerhoista ja kotoa

— huokasi nainen, tarttuen kärryjen toiseen aisaan; — minä en siis saa valmistaa hänelle viimeistä leposijaa!... Korpit saavat siis repiä hänen kauniit, vaaleat kiharansa ja ronkkia hänen lempeitä, sinisiä silmiään!... Voi minua, voi!

August Blanche, Koston henki

Tämän teorian mukaan nimityksen Virok -Theofanes ( Suitsuke -Theofanes) ja kasvin nimen ronki, ronka sekaantuminen kansanetymologiassa olisi johtanut nimeen Rongoteus.

Wikipedia: Rongoteus

Esiintymistiheys

4 280 esiintymää, 1.6 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61, vokaalivaihtelutyyppi A

Infinitiivironkkia
Ind. prees. yks. 1.ronkin
Ind. imperf. yks. 3.ronkki
Kond. prees. yks. 3.ronkkisi
Pot. prees. yks. 3.ronkkinee
Imperat. prees. yks. 3.ronkkikoon
Akt. 2. partisiippironkkinut
Pass. imperf.ronkittiin

Riimit

-oŋkːiɑ

Kaikki riimit