ronk­ki­a

verbi/ˈroŋkːiɑˣ/
Jaa

Merkitykset

  1. monikon partitiivi sanasta ronkka
  2. (arkikieltä)kaivella, sorkkia, käpälöidäKuka on ronkkinut ruohonleikkurin rattaita?
  3. (arkikieltä)säädellä luvattomasti jotakin; puuttua luvattomasti johonkinMikseri oli ronkittu taas täysille!

Synonyymit

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsirota, böka, gräva

Esimerkkilauseet

Ja tulivat ne sieltä esiin ronkkimattakin, kun maltettiin tarpeeksi odottaa, kolmeen suoraan riviin, niinkuin oli kylvettykin.
— Urho Karhumäki, Kerhoista ja kotoa
— huokasi nainen, tarttuen kärryjen toiseen aisaan; — minä en siis saa valmistaa hänelle viimeistä leposijaa!... Korpit saavat siis repiä hänen kauniit, vaaleat kiharansa ja ronkkia hänen lempeitä, sinisiä silmiään!... Voi minua, voi!
— August Blanche, Koston henki
Tämän teorian mukaan nimityksen Virok -Theofanes (Suitsuke -Theofanes) ja kasvin nimen ronki, ronka sekaantuminen kansanetymologiassa olisi johtanut nimeen Rongoteus.
— Wikipedia: Rongoteus

Esiintymistiheys

4 280 esiintymää · 1.6 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61, vokaalivaihtelutyyppi A

MuotoTaivutus
Infinitiivironkkia
Ind. prees. yks. 1.ronkin
Ind. imperf. yks. 3.ronkki
Kond. prees. yks. 3.ronkkisi
Pot. prees. yks. 3.ronkkinee
Imperat. prees. yks. 3.ronkkikoon
Akt. 2. partisiippironkkinut
Pass. imperf.ronkittiin

Riimit

-oŋkːiɑ

Kaikki riimit

Lähteet