rui­kut­ta­va

adjektiivi/ˈrui̯kutːɑʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: ruikuttaa

Merkitys

(englanniksi)
  1. habitually complaining; "a whiny child"

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kain kohotti päätänsä ja puisteli sitä omituisella tavalla, jolloin hänen kasvonsa saivat ruikuttavan, hämmentyneen ilmeen.
— Maksim Gorki, Kolme kertomusta
Ovi aukeni, ja Valentine tuli sisään purppuranpunaisena pelosta, ja vihasta ja pieni ruikuttava ja potkiva Andréensa sylissä.
— Émile Zola, Hedelmällisyys

Englanninkieliset vastineet

  • querulous
  • whiny

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviruikuttava
Genetiiviruikuttavan
Partitiiviruikuttavaa
Essiiviruikuttavana
Translatiiviruikuttavaksi
Inessiiviruikuttavassa
Elatiiviruikuttavasta
Illatiiviruikuttavaan
Adessiiviruikuttavalla
Ablatiiviruikuttavalta
Allatiiviruikuttavalle
Abessiiviruikuttavatta

Lähteet