Asiasanasto.fi

ruikuttaa

verbi

/ˈrui̯kutːɑːˣ/

Merkitys

  1. 1.(arkikieltä)valittaa, rutista

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Ränsistyneet, puolilahot ihmiset, setä Samulin kaltaiset, valittivat vaivojansa: millä oli nuha ja kurkkukatarri, millä reumatismi ja influensa; monet tuskin tiesivät, mikä heitä vaivasi, mutta ruikuttivat muiden mukana.

Kaarlo Terhi, Veikaten vihille

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa; ei ole ruuhta rannalla, joka minun kultani kannattaa.

Zacharias Topelius, Maamme kirja

Alkuperäinen sanonta on kuitenkin viitannut mahdollisesti koiran murteelliseen nimitykseen nalli; koira on jäänyt " rannalle ruikuttamaan ", kun merimies - tai kalastajaisäntä on lähtenyt merelle.

Wikipedia: Fraasi

Englanninkieliset vastineet

  • snivel
  • bleat
  • gripe
  • bitch
  • blubber
  • blubber out

Esiintymistiheys

33 309 esiintymää, 12.7 / milj.

Suomi24
15.3
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
5.8
Tekstitykset
2.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

Infinitiiviruikuttaa
Ind. prees. yks. 1.ruikutan
Ind. imperf. yks. 3.ruikutti
Kond. prees. yks. 3.ruikuttaisi
Pot. prees. yks. 3.ruikuttanee
Imperat. prees. yks. 3.ruikuttakoon
Akt. 2. partisiippiruikuttanut
Pass. imperf.ruikutettiin

Riimit

-uikutːɑː

Kaikki riimit