rui­kut­taa

verbi/ˈrui̯kutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rui-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 5 471. yleisin sana

Merkitys

  1. (arkikieltä)valittaa, rutista

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

"Noo ... saamari, sepä nyt kamalaa on, kun ei saata sanoa, kun siinä vain ruikuttaa", tuskastui herastuomari sanomaan haikaillen ja pyörien sinne tänne.
— Santeri Alkio, Puukkojunkkarit
Ränsistyneet, puolilahot ihmiset, setä Samulin kaltaiset, valittivat vaivojansa: millä oli nuha ja kurkkukatarri, millä reumatismi ja influensa; monet tuskin tiesivät, mikä heitä vaivasi, mutta ruikuttivat muiden mukana.
— Kaarlo Terhi, Veikaten vihille
Alkuperäinen sanonta on kuitenkin viitannut mahdollisesti koiran murteelliseen nimitykseen nalli; koira on jäänyt "rannalle ruikuttamaan", kun merimies - tai kalastajaisäntä on lähtenyt merelle.
— Wikipedia: Fraasi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ruikuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän koetti häntä nostaa, venyttää ja vanuttaa, mutta siinä pysyi toveri, ruikuttaen surkeasti.
— Pietari Päivärinta, Jälkipoimintoja II Omistaan eläjiä
Niin että ei tarvitse tyhjin suin olla ja rannalla ruikuttaa.
— Maiju Lassila, Kuolleista herännyt
Todella -- siellä ruikutti pieni lapsi.
— Juho Reijonen, Kertoelmia ja kuvauksia

Etymologia

Vanhin tieto
1682
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
viro

Onomat. sanoja, vertaa uikuttaa.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. ruigada ’röhkiä; kärttää’, (suomi →) ruigutada ’ruikuttaa, valittaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • snivel
  • bitch
  • gripe
  • blubber
  • blubber out
  • bleat

Esiintymistiheys

33 309 esiintymää · 12.7 / milj.

Suomi24
15.3
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
5.8
Tekstitykset
2.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: ruikuttaa 37 % · ruikuttamaan 17 % · ruikuta 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin ruikuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäruikutanruikutinolen ruikuttanutolin ruikuttanut
sinäruikutatruikutitolet ruikuttanutolit ruikuttanut
hänruikuttaaruikuttion ruikuttanutoli ruikuttanut
meruikutammeruikutimmeolemme ruikuttaneetolimme ruikuttaneet
teruikutatteruikutitteolette ruikuttaneetolitte ruikuttaneet
heruikuttavatruikuttivatovat ruikuttaneetolivat ruikuttaneet
passiiviruikutetaanruikutettiinon ruikutettuoli ruikutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäruikuttaisinolisin ruikuttanut
sinäruikuttaisitolisit ruikuttanut
hänruikuttaisiolisi ruikuttanut
meruikuttaisimmeolisimme ruikuttaneet
teruikuttaisitteolisitte ruikuttaneet
heruikuttaisivatolisivat ruikuttaneet
passiiviruikutettaisiinolisi ruikutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäruikuta—
hänruikuttakoonolkoon ruikuttanut
meruikuttakaamme—
teruikuttakaa—
heruikuttakootolkoot ruikuttaneet
passiiviruikutettakoonolkoon ruikutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäruikuttanenlienen ruikuttanut
sinäruikuttanetlienet ruikuttanut
hänruikuttaneelienee ruikuttanut
meruikuttanemmelienemme ruikuttaneet
teruikuttanettelienette ruikuttaneet
heruikuttanevatlienevät ruikuttaneet
passiiviruikutettaneenlienee ruikutettu

Infinitiivit

1. infinitiiviruikuttaa
1. inf. pitkä muotoruikuttaakseen
2. inf. inessiiviruikuttaessa
2. inf. inessiivi, passiiviruikutettaessa
2. inf. instruktiiviruikuttaen
3. inf. inessiiviruikuttamassa
3. inf. elatiiviruikuttamasta
3. inf. illatiiviruikuttamaan
3. inf. adessiiviruikuttamalla
3. inf. abessiiviruikuttamatta
3. inf. instruktiiviruikuttaman
4. infinitiiviruikuttaminen
5. infinitiiviruikuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiruikuttava
Passiivin 1. partisiippiruikutettava
Aktiivin 2. partisiippiruikuttanut
Passiivin 2. partisiippiruikutettu
Agenttipartisiippiruikuttama
Kieltopartisiippiruikuttamaton

Riimit

-uikutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruikuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruikuttaa