ruikuttaa
verbi/ˈrui̯kutːɑːˣ/rui-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 5 471. yleisin sana
Merkitys
Synonyymit ja vastakohtasanat
Esimerkkilauseet
"Noo ... saamari, sepä nyt kamalaa on, kun ei saata sanoa, kun siinä vain ruikuttaa", tuskastui herastuomari sanomaan haikaillen ja pyörien sinne tänne.Ränsistyneet, puolilahot ihmiset, setä Samulin kaltaiset, valittivat vaivojansa: millä oli nuha ja kurkkukatarri, millä reumatismi ja influensa; monet tuskin tiesivät, mikä heitä vaivasi, mutta ruikuttivat muiden mukana.Alkuperäinen sanonta on kuitenkin viitannut mahdollisesti koiran murteelliseen nimitykseen nalli; koira on jäänyt "rannalle ruikuttamaan", kun merimies - tai kalastajaisäntä on lähtenyt merelle.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ruikuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Adverbit
Hän koetti häntä nostaa, venyttää ja vanuttaa, mutta siinä pysyi toveri, ruikuttaen surkeasti.Niin että ei tarvitse tyhjin suin olla ja rannalla ruikuttaa.Todella -- siellä ruikutti pieni lapsi.Etymologia
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Liittyvät sanat
Hierarkia
Yläkäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- snivel
- bitch
- gripe
- blubber
- blubber out
- bleat
Esiintymistiheys
33 309 esiintymää · 12.7 / milj.
Suomi24
15.3
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
5.8
Tekstitykset
2.4
Taivutustiedot
Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: ruikuttaa 37 % · ruikuttamaan 17 % · ruikuta 10 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-uikutːɑː
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruikuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruikuttaa