runk­kaa­mi­nen

substantiivi/ˈruŋkːɑːminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

runk-kaa-mi-nen (4 tavua) · 12 kirjainta

Johdettu sanasta: runkata

Merkitykset

  1. (alatyyliä)runkata-verbistä muodostettu teonnimi, masturbaatio
  2. (kuva)(halventava)tekeminen josta ei ole hyötyä tai apua kenellekään; tekeminen joka tyydyttää lähestulkoon kokonaan vain tekijää itseäänGradujen ja väitöskirjojen kirjoittaminen on runkkaamista, eikä moni pidä hyllylle pölyttymään jäävää kirjoitusta edes vaivan arvoisena.

Synonyymit

Etymologia

runkata + johdin -minen

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: runkkaaminen 42 % · runkkaamista 19 % · runkkaamisesta 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Runkkaaminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/runkkaaminen