runk­kaa­mi­nensubstantiivi

1. 1.(alatyyliä)runkata-verbistä muodostettu teonnimi, masturbaatio
2. 2.(kuva)(halventava)tekeminen josta ei ole hyötyä tai apua kenellekään; tekeminen joka tyydyttää lähestulkoon kokonaan vain tekijää itseäänGradujen ja väitöskirjojen kirjoittaminen on runkkaamista, eikä moni pidä hyllylle pölyttymään jäävää kirjoitusta edes vaivan arvoisena.

1. 1.(form-of)(noun-from-verb)verbal noun of runkata

Synonyymit

Etymologia

runkata + johdin -minen

Liittyvät sanat