ruok­ki­mi­nen

substantiivi/ˈruo̯kːiminen/
Jaa

Johdettu sanasta: ruokkia

Merkitys

  1. teonnimi verbistä ruokkia

Etymologia

ruokkia + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Hänellä oli yhdeksän alaikäistä lasta, työnä oli suuren navetan siivoaminen ja satalukuisen karjan ruokkiminen, mutta oma muona oli niukka.
— Arvid Järnefelt, Helena
Rangaistuskin siis menee kolmijakoon, Mikolle linna, siltavoudille haavat ja kievarille perheen ruokkiminen.
— Emil Lassinen, Kansan mies
Ainut, mikä rasitti suomalaisia, oli venäläisten sotilaiden majoittaminen, kuljettaminen ja ruokkiminen.
— Wikipedia: Hattujen sota

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviruokkiminen
Genetiiviruokkimisen
Partitiiviruokkimista
Essiiviruokkimisena
Translatiiviruokkimiseksi
Inessiiviruokkimisessa
Elatiiviruokkimisesta
Illatiiviruokkimiseen
Adessiiviruokkimisella
Ablatiiviruokkimiselta
Allatiiviruokkimiselle
Abessiiviruokkimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet