ruo­ma

substantiivi/ˈruo̯mɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ruo-ma (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. länkien vetohihna, rahje

Esimerkkilauseet

Ja kardinaalit ne selvittää kalan pulmaa koetti ja huomaa: Kah selvänä pyrstössä kirjotus on: Paapelin portto on — Ruoma!
— Viktor Rydberg, Aseseppä
Nyt riensi pormestari pohjoissillan yli ja siihen paikkaan oli kerääntynyt joukko parempia ihmisiä, sillä seikka oli senlainen, että erään puilla lastatun ruoman piti kulkeman sillan alitse Blasionsaarelle päin ja tämä ruoma oli kummallinen nähdä.
— August Blanche, Lemmen näyttelijätär
Väelle oli annettu käsky joka aamu tuulettaa ruoma ja huolellisesti pyhkiä kosteus sisäpuolelta seiniä.
— Jules Verne, Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont Blanc vuorelle nousu

Etymologia

Vanhin tieto
Jonas Mennander, 1699
Levinneisyys
länsimurteet paitsi Kymenlaakso Kaakk- ja osin Etelä-Häme
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

Arveltu kantaskandinaavin lainaksi, vertaa nykyruotsi murt. rom ’valjaissa käytettävä valaannahkaremmi’, nykynorja roma ’pajuvitsa’, mutta näiden alkuperä on epäselvä; ainakin nykyruotsi murt. Suomi Viro romor ’rahkeet, ruomat’ ← suomi, viro. — Toisena mahdollisena lähteenä on esitetty muinaisnorjan ja islannin sanaa drómi (mon. drómar) ’kytkyt’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, vatjarōma
viroroom (g. rooma) ’sama merkitys’

(itämerensuomi → pohjoissaame ruobmâ (inarinsaame koltansaame), ruobma (luulajansaame) ’rahje’).

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uomɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruoma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruoma