rääkkäsubstantiivi
/ˈræːkːæ/
Merkitys
- 1.rääkkien suvun lintu (Crex)
Etymologia
itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Johdokset
Esimerkkilauseet
Yönsä hän sitä makuuaittansa ylisillä mietti — keväisen yön, kun hyttyset ulkona surisevat, rääkkä narisee, koski kaukana kohisee — ja kun västäräkki päivän valjetessa tuohikatolle hypähti ja malkoa myöten juosta rapisti, niin heräsi hän herkästä unenhorroksestaan ja odotti levottomasti lypsyn loppumista, metsään päästäkseen eiliselle aholle.
Rääkkä vaan vaeltelee halmeessaan huudellen kumppanilleen ja ylhäällä nummella käyskentelee kanervikossa kehrääjä, laskien väsymättömänä yksitoikkoista säveltään partaisesta nokastaan.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | rääkkä |
| Genetiivi | rääkän |
| Partitiivi | rääkkää |
| Essiivi | rääkkänä |
| Translatiivi | rääkäksi |
| Inessiivi | rääkässä |
| Elatiivi | rääkästä |
| Illatiivi | rääkkään |
| Adessiivi | rääkällä |
| Ablatiivi | rääkältä |
| Allatiivi | rääkälle |
| Abessiivi | rääkättä |
Riimit
-æːkːæ
Kaikki riimit