sa­hu­ri

substantiivi/ˈsɑhuri/
Jaa

Johdettu sanoista: saha, sahata

Merkitys

  1. (arkikieltä) sahaaja

Etymologia

verbi sahata tai sen kantasana substantiivi saha + johdin -uri

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Sen viereen rakennetulla telineellä kuukahteli lenkosäärinen sahuri... Piippu suussa... lippalakki päässä... Kenen näköinen se oli?
— Urho Karhumäki, Päivärannan kesä
Niin, Ruonanojan kukkivat pihlajat ja kiiltelevät rantalepikot he katselisivat, varsinkin pihlajankukat, joita kaupungin tytöt — hän tiesi sen — kävivät salaa kevätöinä poimimassa loitsiakseen itselleen rakkautta ... Satamassa hän näyttäisi, minkälaisia ovat oikeat merilaivat: miten timperit, sepät ja sahurit touhuavat, miten seilinompelijattaret ahkeroitsevat ja pienet tyttäret ja nuoret vaimot tuovat somissa koreissa evästä ja "kehräävät riivejä" nopsin sormin...
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
Mies oli ammatiltaan sahuri ja päätynyt Australiaan tuomittuna aasin varastamisesta.
— Wikipedia: Fanny Cochrane Smith

Esiintymistiheys

1 667 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisahuri
Genetiivisahurin
Partitiivisahuria
Essiivisahurina
Translatiivisahuriksi
Inessiivisahurissa
Elatiivisahurista
Illatiivisahuriin
Adessiivisahurilla
Ablatiivisahurilta
Allatiivisahurille
Abessiivisahuritta

Riimit

-ɑhuri

Kaikki riimit

Lähteet