salasurma
substantiivi/ˈsɑlɑˌsurmɑ/sa-la-sur-ma (4 tavua) · 9 kirjainta
Merkitys
- (historia)(oikeustiede)henkirikos, jonka tekijää ei pystytty selvittämään
Esimerkkilauseet
Salasurmaa sortajan sortaja uus, ja taskuhun työntää markat...
Olen oikean vartia valpas, hän huus.Siinä yksi sen katalimpia, tehoisimpia ja tuhoisimpia hävitysaseita, tuhatmiehisten laivojen salasurma — minun rauhallisella rannallani, auringon lämmittäessä sitä yhtä hellästi kuin hiekkaa sen ympärillä.Salasurma () oli Ruotsin ja Suomen vanhassa lainsäädännössä sellainen henkirikos, jonka tekijää ei pystytty saamaan selville.Etymologia
Käännökset
- ruotsidulgadråp
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-urmɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Salasurma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/salasurma