sa­la­sur­ma

substantiivi/ˈsɑlɑˌsurmɑ/
Jaa

Yhdyssana: sala + surma

Merkitys

  1. (historia)(oikeustiede)henkirikos, jonka tekijää ei pystytty selvittämään

Etymologia

sala + surma

Käännökset

  • ruotsidulgadråp

Esimerkkilauseet

Siinä yksi sen katalimpia, tehoisimpia ja tuhoisimpia hävitysaseita, tuhatmiehisten laivojen salasurma — minun rauhallisella rannallani, auringon lämmittäessä sitä yhtä hellästi kuin hiekkaa sen ympärillä.
— Juhani Aho, Lastuja IV-VII
Ja laivain päällysmies ja Troian voittaja ei arvaa, kuinka koira liukaskieli tuo, kun kättä nuolee, korviansa lerputtaa, salasurman hälle vehkeillään on suoriva.
— Aiskhylos, Agamemnon
Salasurma () oli Ruotsin ja Suomen vanhassa lainsäädännössä sellainen henkirikos, jonka tekijää ei pystytty saamaan selville.
— Wikipedia: Salasurma

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisalasurma
Genetiivisalasurman
Partitiivisalasurmaa
Essiivisalasurmana
Translatiivisalasurmaksi
Inessiivisalasurmassa
Elatiivisalasurmasta
Illatiivisalasurmaan
Adessiivisalasurmalla
Ablatiivisalasurmalta
Allatiivisalasurmalle
Abessiivisalasurmatta

Riimit

-urmɑ

Kaikki riimit

Lähteet