sur­ma

substantiivi/ˈsurmɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sur-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 5 325. yleisin sana

Merkitykset

  1. hengen riistäminen toiseltaSurman tekijää ei tiedetä.
  2. (oikeustiede)lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo
  3. menehtyminen (erityisesti onnettomuuden seurauksena ja/tai väkivaltaisesti)
  4. (leikkimielinen)eläimen tappaminenSe oli kärpäsen surma!
  5. (kuva)tuhoTällainen ruuhkaliikenteessä köröttelyhän on aivan auton surma.
  6. (taruolento)Kalevalassa peto, joka vartioi Tuonelan porttejajoutua Surman suuhun

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Zeus isä, auta jo pois pimeästä sa poiat Akhaijein, seestytä taivaas, suo valo silmiin, kaatua salli päivän kasvojen alla, kun surman meille jo sääsit.
— Anatole France, Pingviinien saari
Jeesus Christus sielun turva, kuoleman myös surma, hän ylös nousi, synnin niin alas sorsi, Kyrie eleison.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia II
Osaltaan kiinteiden, alueellisten valtioiden muodostumiseen vaikutti musta surma, joka oli tuhoisa paimentolaisväestölle, osaltaan ruudin tuottama sotilaallinen voima, joka vahvisti kiinteitä valtioita.
— Wikipedia: Silkkitie

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan surma lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Mutta oli eräs toinenkin, jonka velvollisuuden tunto ajoi turvasta surman suuhun.
— Arthur Conan Doyle, Pakolaiset
Viisi rosvoista sai surmansa hänen kangestaan ja loput pötkivät suinpäin pakoon.
— Santeri Ivalo, Suomalaisia sankareita II
Tämä vaikutti mustan surman nimellä tunnetun ruttoepidemian leviämiseen Eurooppaan.
— Wikipedia: Bakteerit
Moni uljas sarvas on sen jälkeen saanut luodistani surmansa -- ja moni rosvoileva mingokin!
— James Fenimore Cooper, Ruohoaavikko

Etymologia

1surma1 – kuolema

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensurma ’kuolema; murhaaja’, surmata ’tappaa; kadottaa, hukata’
karjalasurma ’kuolema’, surmata ’tappaa, surmata’
lyydi, vepsäsurm (g. ‑an) ’kuolema’
vatjasurma ’sama merkitys’
virosurm (g. ‑a) ’sama merkitys’, surmata ’tappaa, surmata’
liivisurm (← viro) ’kuolema’

(suomi → pohjoissaame sorˈbme (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’surma, väkivaltainen kuolema’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoismansipohjoismansi sorəm ’kuolema’, sorəm pat- ’kuolla’ (pat- ’pudota, joutua’)
itähantiitähanti sŏrəm, etelähanti pohjoishanti sărəm ’kuolema’ (josta ilmeisesti → komi vanh. surym ’kuolema’), vertaa myös itähanti surəm ’kuollut, vainaja’

. Ikivanha johdos v:stä surra, katso tätä.

Samaa juurta olevia sanoja

2surma2 – muru, hiukkanen

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan suru yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja

Todennäköisesti alkuperäisessä merk:ssä ’hiukkanen, muru’ kontam. sanoista siru ja muru; epäselvä on sanojen surra ja surma vaikutus, jota lienee ainakin sanan karjala ja vatja muodoissa. Vertaa myös survoa.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalasurma: ei luun surmoa ’ei mitään, ei jälkeäkään’
vatjasurma ’sama merkitys’: ep tǟ lū surmā ’ei tiedä »luun surmaa»’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • kill
  • killing
  • voluntary manslaughter

Esiintymistiheys

34 621 esiintymää · 13.2 / milj.

Suomi24
10.1
Sanomalehdet
53.9
Aikakauslehdet
5.2
Wikipedia
63.2
Reddit
5.7
Tekstitykset
15.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: surma 27 % · surman 22 % · surmaa 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-urmɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surma