sa­lo­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. uittaa nuottaköyttä salolla avannosta toiseen

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan salko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, pohjoissaame, ersämordva, etelämansi, itähanti

Lähtökohta: suomi-saame sanaa on myös pidetty indoeurooppalainen lainana, viimeksi (← varhaiskantasuomi tai suomalais-ugrilainen *śalko) ← indoeurooppalainen *ǵhalgho- (josta kantabaltti *žalga-, vertaa liettua žal̃gas, žalgà ’salko, riuku jne.’).

Voinee myös kuulua s.v. salia main. sanojen yhteyteen.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensalko ’nuottasalko, jonka avulla nuotan reittä vedätetään jään alla’
karjalasalko ’salko, seiväs, riuku, pieleksen pystypuu’
lyydisalgo ’salko (heinäsuovassa)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame čuolgo (g. čulˈgumâ; luulajansaame) ’jääverkon uittoseiväs; vipukanki’, čuolgo (g. čulˈgu; uumajansaame luulajansaame inarinsaame) ’sama merkitys; (In) parsinneula’, eteläsaame tjuolge ’jääverkon uittoseiväs’ (pohjoissaame (murt.) salˈkō ’pitkä seiväs’ ← suomi)
ersämordvaersämordva śalgo, ersämordva (murt.) mokšamordva śalga ’puikko; luta, jolla lehmuksenkuorta irrotetaan; hyönteisen pistin; havupuun neulanen; kalikka, keppi, sauva’, ersämordva śalgoms, mokšamordva śalgəms ’pistää’
–? komi d́źal, d́źav ’liiste’
etelämansietelämansi sɛ̮jlā, itämansi länsimansi sajlə, pohjoismansi sāγla ’säle, liiste (I L); seiväs’
itähantiitähanti saγəl, etelähanti saχət, pohjoishanti saχəl ’päre; (katiskan, merran, padon) säle, liiste (I); katon ruode (E); lauta (P)’
–?? unkari szál ’säie, lanka’, szálka ’tikku, sälö’, szálfa ’(tukki)puu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Salota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/salota