san­kar

Laulusankar', sankar'-laulajamme Omamme hän oli, ominpamme, Hän, jok' aartehia aavisti ja Löysi luontehesta Suomalaisen; Halvan, köyhän, kurjan korpelaisen, Petäisen purijan, povessakin Ilmi saattoi, innokkaasti lauloi Kunnian ja kelvon kukoistavan.

ILMARINEN: Painakaatte palkehia, painakaa paljoa kovemmin, jotta nousis liekkilippu Ilmarin sepon pajasta, kohoaisi korkealle, kertoisi suurihin kylihin: "Takoen surevi Seppo, työtä tehden sankar'kansa." Painakaatte!

Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja maailma Unholaan jääköön.