sei­son­ta

substantiivi/ˈsei̯sontɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: seisoa

Merkitykset

  1. seisominen
  2. (metsästys)tilanne jossa ajettava saaliseläin ei enää pakene koiraa

Etymologia

seisoa + johdin -nta

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Silmänsä häilyvät vedensuihkun kimaltavassa kaaressa, mutta pilarienkin kirkas seisonta on ylenemisen tuntona läsnä hänessä, ja seinien tyyni rytmikäs näky tuntuu sävellyttävänä hänen sielullansa.
— Volter Kilpi, Antinous
mie en ilman istuntahan, pihk' en puolisen pitohon, seinän-vieren en seisontahan; — 5 ilo siinä, missä nuoret, vaka siinä, missä vanhat; — sitä varten tänne läksin, virsiäni virkkamahan, laulujani laskemahan, 10 leikkiä leventämähän; tulin ilmisiin iloksi, tulin rahvahan ratoksi; — taas meitä moni sanovat, muutomannet muistelevat, 15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.) tämän päivän pään perästi; — ilotaan me tääkin ilta, muien iltojen mukahan, remutaan me tääkin retki, 20 muien retkien mukahan; — mitäs minä sanoista huolin, ketäs pelkään?
— Adolf Neovius, Parasken runot
Ensimmäisen blokin liikkeet ovat selkäänhyppy, perusistunta, polvivaaka ja mylly, toisessa blokissa esitetään sakset, seisonta ja lankku.
— Wikipedia: Vikellys

Esiintymistiheys

3 109 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.4
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviseisonta
Genetiiviseisonnan
Partitiiviseisontaa
Essiiviseisontana
Translatiiviseisonnaksi
Inessiiviseisonnassa
Elatiiviseisonnasta
Illatiiviseisontaan
Adessiiviseisonnalla
Ablatiiviseisonnalta
Allatiiviseisonnalle
Abessiiviseisonnatta

Riimit

-eisontɑ

Kaikki riimit

Lähteet