se­koi­tet­tu in­ter­teks­tu­aa­li­suussubstantiivi

1. 1.(Kielitiede)intertekstuaalisuuden muoto, jossa intertekstit eivät ole selvästi erotettavissa eikä siirtymiä tekstistä toiseen ole välttämättä helppo tunnistaa

Liittyvät sanat