sek­su­a­li­teet­ti

Sanotaan, että Freudin tapa tulkita olioita ja kappaleita tajuttoman seksualiteetin ilmauksiksi on alkeellisen yksipuolinen: hän panee kaiken toivonsa ihmiskunnan visuaaliseen havaintoon — hän selittää esineet mies- tai naispuolisiksi aina sen mukaan, muistuttavatko ne ulkonaisilta, ääriviivoiltaan tai ominaisuuksiltaan sukupuolielimiä, ja tämän satunnaisen yhtäläisyyden nojalla hän sitoo toisiinsa mitä kaukaisimmat käsitteet.

Miten vähän kypsää seksualiteettia tästä kaikesta löytyykään!

Mannermainen filosofia käsittelee usein näitä kysymyksiä kokonaisvaltaisesti ja keskittyy tiettyihin ajattelijoihin ja heidän teemoihinsa, kuten esimerkiksi kysymykseen elämästä, kuolemasta, antropologiasta, seksualiteetista, politiikasta, ruumiista tai historiasta.