seu­ran­pi­to

Puutarha, jonne kynttiläkruunun valo lankeaa juhlivasta salista, ja sirokenkäiset mamsellit sen käytävillä, yksinpä tällaisen unikaupungin nukketalotkin, sen pienet juhlat, sen tavat ja tottumukset, sen hilpeä seuranpito viattomine booleineen, huviretkineen ja pienine kuherteluineen tulivat mieleeni hämärine, mutta viehättävine muistikuvineen.

Siinä sitten oli maklakoitu ja iloa pidetty, ja siitä se seuranpito sitten alkoi.

Vuoden 1907 alussa hänelle tarjottiin vähäpätöinen Preussin lähettilään virkaa Hampurissa, jossa hänen tehtäviinsä kuului lähinnä seuranpito keisarille kaupungissa.