siek­la

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. seula

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan seula yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen (kantaskandinaavi) *sēþla, vertaa muinaisnorja islanti sáld, nykynorja såld, muinaisruotsi sald, saald, nykyruotsi såll ’seula’ (← indoeurooppalainen *sē-tlo-). Sanansisäisen konsonantiston suhteen vertaa neula.

pohjoissaame sæwˈlâ ’seula’ ← suomi; ruotsinsaame sald (uumajansaame piitimensaame) ’sama merkitys’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensēgla ’seula’, sēglata ’seuloa’
karjalasiekla, siekluo
lyydišiegl, šiegloda
vepsäsegl, segloida
vatjasigla, sigloa ’sama merkitys’
virosõel (g. sõela), murt. sõgel ’seula’, Sõel ’Seulaset’, sõeluda ’seuloa’
liivise̮ʾggəl ’seula; Seulaset’, se̮ʾggəl (prs. se̮ʾgləb) ’seuloa’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Siekla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/siekla