Asiasanasto.fi

sieluoppi

substantiivi

/ˈsie̯luˌopːi/

Yhdyssana: sielu + oppi

Merkitys

(englanniksi)
  1. 1.doctrine of or about a soul

Esimerkkilauseet

Sophrosyne: ominaisuus, jolla kreikkalaisten siveellisessä tajunnassa ja varsinkin myös Platonin sieluopissa ja etiikassa lähinnä oikeamielisyyttä oli keskeisin asema.

Platon, Valtio

Hän on siisti, tarkka ja puhdas, soma ja hieno kuin valkoinen kissa sekä aina vireä kuin mehiläinen, ja, jos sieluoppiin voi luottaa, oli ajan, mitan ja suhteitten tajunta tarkasti merkittynä hänen päähänsä.

Harriet Beecher-Stowe, Pikku haltijoita

Suomennokset Edmond Dupouy: Salatut tieteet ja sieluopin fysiologia, Yrjö Weilin, Helsinki, 1904.

Wikipedia: Siimes Kanervio

Taivutustiedot

Nominatiivisieluoppi
Genetiivisieluopin
Partitiivisieluoppia
Essiivisieluoppina
Translatiivisieluopiksi
Inessiivisieluopissa
Elatiivisieluopista
Illatiivisieluoppiin
Adessiivisieluopilla
Ablatiivisieluopilta
Allatiivisieluopille
Abessiivisieluopitta

Riimit

-opːi

Kaikki riimit