skoulu
substantiivi/ˈskou̯lu/
Merkitys
- 1.(murre)kouluJanne ei tahtonut mennä skouluun, mutta minä näytin pranstaakaa, jotta täss’ on sulle vastaus.
Esimerkkilauseet
Sillä pienessä Raahessa, niinkuin muissakin kaupungeissa, oli "skoulu", jossa katuja mittaileville miehenaluille, vastaisille kaupungin isille ja porvareille, merimiehille ja raatimiehille, annettiin opetusta ja — klupua.
Lithovius, Rippi-Skoulu Ja Kingeri-Lugu, I p. Turussa 1765. — Uskon Ja Rakkauden Silmäminen Herran Jesuksen Puoleen Ristin Päällä, I p. Tukholmassa 1778. — J.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1
| Nominatiivi | skoulu |
| Genetiivi | skoulun |
| Partitiivi | skoulua |
| Essiivi | skouluna |
| Translatiivi | skouluksi |
| Inessiivi | skoulussa |
| Elatiivi | skoulusta |
| Illatiivi | skouluun |
| Adessiivi | skoululla |
| Ablatiivi | skoululta |
| Allatiivi | skoululle |
| Abessiivi | skoulutta |
Riimit
-oulu
Kaikki riimit