soin­nil­li­suus

Itse asiassa merkitsi hänelle loppusointu, kuten soinnillisuus yleensä, äärettömän paljon, vieläpä enemmän kuin useimmille hänen edeltäjilleen.

Ranskassa tämä äänne on yksinkertaistunut frikatiiviksi [ ʒ ], ja vielä pidemmälle se on kehittynyt espanjassa ja portugalissa, joissa se on menettänyt soinnillisuutensa ja takaistunut jälleen velaariseksi: [ x ]; amerikanespanjan murteissa jopa [ h ].