Asiasanasto.fi

soinnillinen

adjektiivi

/ˈsoi̯nːilːinen/

Johdettu sanasta: sointi

Merkitys

  1. 1.(fonetiikka)(äänteestä)sellainen, jota tuotettaessa äänihuulet värähtelevät

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

sointi + johdin -llinen

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.voiced

Esimerkkilauseet

Se ei pyri viehtämään kuulijaa lainkaan »soinnillisiin» tunnelmiin.

Lauri Haarla, Teatterikirja

Lähtien ensin alkeellisesta kansanrunosta, joiusta, toteamme, että sille näyttävät olevan luonteenomaisia sekä allitteraatio että assonanssi (sanojen alkukerakkeiden ja -ääntiöiden muodostama sointu), joita se kuitenkin käyttää tiedottomasti, vain kielen omien soinnillisten puolien johtamana.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia I

Toinen sveitsinsaksan ääntämystä erottava tekijä on sananalkuinen k velaarisena hankausäänteenä, ja soinnillisten äänteiden b, d, g ja s ääntyminen soinnittomina.

Wikipedia: Sveitsinsaksa

Englanninkieliset vastineet

  • voiced
  • tonal
  • tonic

Esiintymistiheys

644 esiintymää, 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
4.7
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivisoinnillinen
Genetiivisoinnillisen
Partitiivisoinnillista
Essiivisoinnillisena
Translatiivisoinnilliseksi
Inessiivisoinnillisessa
Elatiivisoinnillisesta
Illatiivisoinnilliseen
Adessiivisoinnillisella
Ablatiivisoinnilliselta
Allatiivisoinnilliselle
Abessiivisoinnillisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit