soin­nil­li­nen

adjektiivi/ˈsoi̯nːilːinen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

soin-nil-li-nen (4 tavua) · 12 kirjainta

Johdettu sanasta: sointi

Merkitys

  1. (fonetiikka)(äänteestä)sellainen, jota tuotettaessa äänihuulet värähtelevät

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän antoi itse siihen merkin, omalla sonoorilla, soinnillista s:ää sihauttavalla kielenpäänaurullaan: zi-zi-zi-zi!
— Eino Leino, Kootut teokset XV
Se ei pyri viehtämään kuulijaa lainkaan »soinnillisiin» tunnelmiin.
— Lauri Haarla, Teatterikirja
Toinen sveitsinsaksan ääntämystä erottava tekijä on sananalkuinen k velaarisena hankausäänteenä, ja soinnillisten äänteiden b, d, g ja s ääntyminen soinnittomina.
— Wikipedia: Sveitsinsaksa

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan soinnillinen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

sointi + johdin -llinen

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.voiced

Englanninkieliset vastineet

  • voiced
  • tonal
  • tonic

Esiintymistiheys

644 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
4.7
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: soinnillinen 44 % · soinnillista 25 % · soinnilliset 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Soinnillinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/soinnillinen