soin­nuk­kuus

substantiivi/ˈsoi̯nːukːuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: soinnukas

Merkitys

  1. se, että on soinnukas

Etymologia

soinnukas + johdin -uus

Esimerkkilauseet

"Mutta te olette totuttanut meidät äänenne soinnukkuuteen ja sukkeluutenne viehätykseen siinä määrin, että me emme enää tule toimeen ilman niitä.
— Alexandre Dumas, Cellamaren salaliitto
Carolus ryhtyi jälleen lukemaan ja keskitti kaiken äänielimensä soinnukkuuden seuraaviin nuoren don Alvarin sanoihin:
— Henri Murger, Boheemielämää
Loppusointujen määrää ei voitu joka kohdassa toteuttaa, ja osa alkuperäissanastosta oli vaikeita käännettäviä, mutta soinnukkuus säilyi alkuperäisen kaltaisena.
— Wikipedia: Aniara

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisoinnukkuus
Genetiivisoinnukkuuden
Partitiivisoinnukkuutta
Essiivisoinnukkuutena
Translatiivisoinnukkuudeksi
Inessiivisoinnukkuudessa
Elatiivisoinnukkuudesta
Illatiivisoinnukkuuteen
Adessiivisoinnukkuudella
Ablatiivisoinnukkuudelta
Allatiivisoinnukkuudelle
Abessiivisoinnukkuudetta

Riimit

-oinːukːuːs

Kaikki riimit

Lähteet