Asiasanasto.fi

soin­nul­li­suussubstantiivi

/ˈsoi̯nːulːisuːs/

Johdettu sanasta: sointu

Merkitys

  1. 1.se, että on soinnullinen

Etymologia

soinnullinen + johdin -uus

Esimerkkilauseet

Tunnollisuutensa (tunteellisuutensa) on hänen kuvaus-aistiansa rikkaampi, soinnullisuus on hänen runoudessaan muodostustaitoa etevämpi.

Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet

Jo vuosisatoja on yleensä ajateltu, että duuri ja molli, joihin lähes koko myöhempi eurooppalainen klassinen musiikki perustuu, syntyivät joonisesta ja aiolisesta kirkkosävellajista, kun soinnullisuus syrjäytti renessanssin aikaisen polyfonian.

Wikipedia: Aiolinen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisoinnullisuus
Genetiivisoinnullisuuden
Partitiivisoinnullisuutta
Essiivisoinnullisuutena
Translatiivisoinnullisuudeksi
Inessiivisoinnullisuudessa
Elatiivisoinnullisuudesta
Illatiivisoinnullisuuteen
Adessiivisoinnullisuudella
Ablatiivisoinnullisuudelta
Allatiivisoinnullisuudelle
Abessiivisoinnullisuudetta

Riimit

-isuːs

Kaikki riimit