suo­ris­tu­mi­nen

substantiivi/ˈsuo̯ristuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: suoristua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä suoristua

Etymologia

suoristua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Tuli silmiin kehto, pienet, ruusuttomat kasvot, tuonen armottomat rynnäköt ja heikon vartalon suoristuminen.
— Emil Lassinen, Kansan mies
Merkittävimpiä sopeutumia ovat reisiluun kääntyminen sisäänpäin kohti polvea, lantion mataloituminen, varpaiden lyhentyminen ja suoristuminen ja isovarpaan siirtyminen samansuuntaiseksi muiden varpaiden kanssa, sekä selkärangan kaartuminen S -kirjaimen muotoiseksi.
— Wikipedia: Kaksijalkaisuus

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisuoristuminen
Genetiivisuoristumisen
Partitiivisuoristumista
Essiivisuoristumisena
Translatiivisuoristumiseksi
Inessiivisuoristumisessa
Elatiivisuoristumisesta
Illatiivisuoristumiseen
Adessiivisuoristumisella
Ablatiivisuoristumiselta
Allatiivisuoristumiselle
Abessiivisuoristumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet