supiinisubstantiivi
/ˈsupiːni/
Merkitys
- 1.(kielitiede)verbin taivutusmuoto, jolla muodostetaan apuverbin kanssa menneen ajan liittomuodot
Esimerkkilauseet
fallo, fefelli, sanot, se on aivan oikein; mutta supiini — supiini, kilttiseni — mitäh?"
poikaseni!"hänen äänensä vapisi kiukusta:"siis: amo, amavi — no, supiini?
Verbin taivutusmuodot Kuten saksassa, hollannissakin verbin liittotempukset (perfekti ja pluskvamperfekti) muodostetaan joko verbillä hebben tai zijn ja pääverbin supiinilla (had gedood, was geweest).
Taivutustiedot
Taivutusluokka 6
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | supiini |
| Genetiivi | supiinin |
| Partitiivi | supiinia |
| Essiivi | supiinina |
| Translatiivi | supiiniksi |
| Inessiivi | supiinissa |
| Elatiivi | supiinista |
| Illatiivi | supiiniin |
| Adessiivi | supiinilla |
| Ablatiivi | supiinilta |
| Allatiivi | supiinille |
| Abessiivi | supiinitta |