su­pii­ni

substantiivi/ˈsupiːni/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)verbin taivutusmuoto, jolla muodostetaan apuverbin kanssa menneen ajan liittomuodot

Esimerkkilauseet

fallo, fefelli, sanot, se on aivan oikein; mutta supiini — supiini, kilttiseni — mitäh?"
Alexander L. Kielland, Myrkkyä
poikaseni!"hänen äänensä vapisi kiukusta:"siis: amo, amavi — no, supiini?
Alexander L. Kielland, Myrkkyä
Verbin taivutusmuodot Kuten saksassa, hollannissakin verbin liittotempukset (perfekti ja pluskvamperfekti) muodostetaan joko verbillä hebben tai zijn ja pääverbin supiinilla (had gedood, was geweest).
Wikipedia: Hollannin kieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisupiini
Genetiivisupiinin
Partitiivisupiinia
Essiivisupiinina
Translatiivisupiiniksi
Inessiivisupiinissa
Elatiivisupiinista
Illatiivisupiiniin
Adessiivisupiinilla
Ablatiivisupiinilta
Allatiivisupiinille
Abessiivisupiinitta

Lähteet