supiini
substantiivi/ˈsupiːni/
Merkitys
- 1.(kielitiede)verbin taivutusmuoto, jolla muodostetaan apuverbin kanssa menneen ajan liittomuodot
Esimerkkilauseet
fallo, fefelli, sanot, se on aivan oikein; mutta supiini — supiini, kilttiseni — mitäh?"
poikaseni!" hänen äänensä vapisi kiukusta: "siis: amo, amavi — no, supiini?
Verbin taivutusmuodot Kuten saksassa, hollannissakin verbin liittotempukset ( perfekti ja pluskvamperfekti) muodostetaan joko verbillä hebben tai zijn ja pääverbin supiinilla ( had gedood, was geweest).
Taivutustiedot
| Nominatiivi | supiini |
| Genetiivi | supiinin |
| Partitiivi | supiinia |
| Essiivi | supiinina |
| Translatiivi | supiiniksi |
| Inessiivi | supiinissa |
| Elatiivi | supiinista |
| Illatiivi | supiiniin |
| Adessiivi | supiinilla |
| Ablatiivi | supiinilta |
| Allatiivi | supiinille |
| Abessiivi | supiinitta |
Riimit
-upiːni
Kaikki riimit