suulleenadverbi
Johdettu sanasta: suu
Merkitys
- 1.ks. suullaan[V]arjojen käydessä pitemmiksi alkoi tietä reunustavilta vuorilta näkymättömistä viuhahdella nuolia, niin että toisinaan joku – – suistui suulleen tielle. (Mika Waltari: Sinuhe, s. 173)
Esimerkkilauseet
Kukko parahti, rypsähti karkuun, suuttui, kiipesi tavattoman laajan, kumoon suulleen kaadetun ammeen pohjalle ja alkoi siinä ylpeästi, uhallakin saapastella, kotkottaa ja kiekua.
Hän pani sen siis suulleen ja puhalsi kolme mahtavaa kutsuääntä.
Kareen kertoo isälleen ylpeästi tietävänsä sanan, mutta ennen kuin hän ehtii sanoa sen, Mark lyö kätensä hänen suulleen ja alkaa painia tämän kanssa maassa.