Asiasanasto.fi

suuntiminen

substantiivi

/ˈsuːntiminen/

Johdettu sanoista: suunta, suuntia

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä suuntia

Etymologia

suuntia + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Loistot olivat näkyneet vielä tunti takaperin, ja niiden mukaan oli toimitettu laivan aseman määräämiseksi tarkka suuntiminen.

Emil Elenius, Saarelaiskuvia II

Suuntiminen tapahtuu etsimällä se kohta jossa signaali kuuluu heikoiten eli minimi.

Wikipedia: Suuntimo

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivisuuntiminen
Genetiivisuuntimisen
Partitiivisuuntimista
Essiivisuuntimisena
Translatiivisuuntimiseksi
Inessiivisuuntimisessa
Elatiivisuuntimisesta
Illatiivisuuntimiseen
Adessiivisuuntimisella
Ablatiivisuuntimiselta
Allatiivisuuntimiselle
Abessiivisuuntimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit