suun­ti­mi­nen

substantiivi/ˈsuːntiminen/
Jaa

Johdettu sanoista: suunta, suuntia

Merkitys

  1. teonnimi verbistä suuntia

Etymologia

suuntia + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Loistot olivat näkyneet vielä tunti takaperin, ja niiden mukaan oli toimitettu laivan aseman määräämiseksi tarkka suuntiminen.
— Emil Elenius, Saarelaiskuvia II
Suuntiminen tapahtuu etsimällä se kohta jossa signaali kuuluu heikoiten eli minimi.
— Wikipedia: Suuntimo

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisuuntiminen
Genetiivisuuntimisen
Partitiivisuuntimista
Essiivisuuntimisena
Translatiivisuuntimiseksi
Inessiivisuuntimisessa
Elatiivisuuntimisesta
Illatiivisuuntimiseen
Adessiivisuuntimisella
Ablatiivisuuntimiselta
Allatiivisuuntimiselle
Abessiivisuuntimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet