syt­tö

substantiivi/ˈsytːø/
Jaa
Viittaa artikkeliin

syt-tö (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. sytykeTämä ei syty ilman syttöjä.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Mene viisas kirjas luokse, kiiruust' juokse, Nouda vettä tulehes, Löytyy kuitenk' vihdoin syttö, kaunis tyttö, Joka johtu mielehes.
— vanh. Zacharias Topelius, Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja II
Täällä lempi, syömen syttö, vankityttö, sinut kahlehtiva on.
— Hilja Pärssinen, Muistojen mailta
Sytyke eli virike ("syttö") on tulen sytyttämisessä apuna käytettävä helposti syttyvä materiaali, jonka avulla tuli saadaan helpommin tarttumaan varsinaiseen polttoaineeseen, lähinnä puuhun tai hiileen.
— Wikipedia: Sytyke

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan syttyä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro

Välitön kantasana syttää (inkeroinen, vatja) on johd. v:n syteä ’iskeä’ kons.-vartaloisesta variantista sytä ja siten tarkoittanut alkuaan tulen iskemistä piikivellä. Vertaa myös sysi.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensüttüä ’syttyä; nousta (rajuilma)’, süttǟ ’sytyttää’
karjalasyttyö ’syttyä, alkaa palaa; nousta, puhjeta (tappelu, meteli); suuttua, vihastua, kiivastua’, sytytteä ’sytyttää tuleen; aiheuttaa riita, tappelu tms.’, sytytes ’sytyke’
vepsäsüttuda ’syttyä’, sütutada ’sytyttää’, süttutez ’sytyke’
vatjasüttüä ’syttyä’, süttǟ ’sytyttää’, sütütez ’sytyke’
virosüttida ’syttyä’, sütitada ’sytyttää’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ytːø

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Syttö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/syttö