Asiasanasto.fi

sär­pi­mi­nensubstantiivi

Johdettu sanasta: särpiä

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä särpiä

Etymologia

särpiä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Kuului tahdikas särpiminen, jonka säännöllisesti katkaisivat vain puhaltelemiset ja sokeripalojen rutina luisevien leukapielten välissä.

Arvi Järventaus, Synnin mitta

Se puistahutti lavan kärkeä, kuin olisi halunnut karkottaa purevan paarman, ja särpiminen lakkasi oitis.

Arvi Järventaus, Rummut