- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *taikna-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan taika yhteydessä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *taikna-, vertaa gootti taikns ’merkki, ennusmerkki; ihme’, taikn ’todistus’, muinaisnorja teikn, muinaisruotsi tēkn, nykyruotsi tecken ’merkki’, muinaisyläsaksa zeihhan ’(ennus)merkki’, nykysaksa Zeichen ’merkki’ (germaaninen ‑ikn- korvautunut kantasuomi:ssa ‑ik-:lla); vertaa myös muinaisyläsaksa zeigōn (keskiyläsaksa nykysaksa zeigen) ’näyttää, osoittaa’, zeigā (keskiyläsaksa zeige ’osoittaminen’).
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | taika (g. tajan) ’taika; hiukka’ |
|---|---|
| karjala | taika ’taika’ (ei ole taikoa ’uskomista, hyötyä’), taikuo ’taikoa, tehdä taikoja’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) taika ’taika’ |
| viro | murt. taig(a) (g. taia) ’taikausko, ‑temppu’ |
(ainakin pohjoissaame daiˈga, daiˈgâ ’kelvollisuus (sanontatavassa »ei ole taikaa»); (paikoin) taika, ‑temppu’ selvästi ← suomi; samoin suomi → nykyruotsi murt. Suomi tajkka, tajkku ’tapa; taikatemppu; taikausko; loru’)