tai­kaus

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. taika

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *taikna-)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan taika yhteydessä
Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lähtökohta: ← germaaninen *taikna-, vertaa gootti taikns ’merkki, ennusmerkki; ihme’, taikn ’todistus’, muinaisnorja teikn, muinaisruotsi tēkn, nykyruotsi tecken ’merkki’, muinaisyläsaksa zeihhan ’(ennus)merkki’, nykysaksa Zeichen ’merkki’ (germaaninen ‑ikn- korvautunut kantasuomi:ssa ‑ik-:lla); vertaa myös muinaisyläsaksa zeigōn (keskiyläsaksa nykysaksa zeigen) ’näyttää, osoittaa’, zeigā (keskiyläsaksa zeige ’osoittaminen’).

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentaika (g. tajan) ’taika; hiukka’
karjalataika ’taika’ (ei ole taikoa ’uskomista, hyötyä’), taikuo ’taikoa, tehdä taikoja’
vatja(vatjan Kukkosin murre) taika ’taika’
viromurt. taig(a) (g. taia) ’taikausko, ‑temppu’

(ainakin pohjoissaame daiˈga, daiˈgâ ’kelvollisuus (sanontatavassa »ei ole taikaa»); (paikoin) taika, ‑temppu’ selvästi ← suomi; samoin suomi → nykyruotsi murt. Suomi tajkka, tajkku ’tapa; taikatemppu; taikausko; loru’)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Taikaus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/taikaus